NÄYTTELYT
27.1. – 7.3. ’10
MUSTA SATEENKAARI JA SUMUHIRVI
Antero Kareen, Juri Saarikosken ja Soili Taljan teoksia
Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun Keravan Taidemuseo avasi ovensa Nokian vanhaan kumitehtaaseen kunnostetuissa tiloissa Saviolla. Euroopan parhaana palkitun taidemuseon konseptiin kuuluivat myös taiteilija-ateljeet, joita aluksi rahoitettiin sponsorituella. Vuosien varrella tiloissa on ennättänyt työskennellä varsin nimekäs tekijäjoukko aina Kuutti Lavosesta ja Ulla Rantasesta Jasmin Anoschkinin kaltaisiin nuoren polven taiteilijoihin saakka.
Keravan Taidemuseota tähän saakka ylläpitänyt, kesän kuluessa toimintansa lopettava Keravan Taidesäätiö on vuosien varrella satsannut varsin voimakkaasti ateljeetoiminnan tukemiseen. Siksi onkin perusteltua aloittaa juhlavuoden vietto tämän työn hedelmistä. Musta sateenkaari ja sumuhirvi esittelee Antero Kareen, Juri Saarikosken ja Soili Tajan teoksia. Muinaiskansojen arkaaisen kuvaston kautta kuljetaan värimaalausten aistilliseen, mutta myös aistimellisuuden ylittävään maailmaan.
Taiteilijoista Antero Kare on työskennellyt Klondyketalossa koko taidemuseon historian ajan, Juri Saarikoski ja Soili Taljakin useita vuosia. Kareen kuvakielen innoittajina ovat suomensukuisten kansojen kalliomaalaukset hirvineen, joutsenineen ja tuonpuoleista kohti kurottuvine merkistöineen. Muinaissuomalaisten mielissä eläin ei ollut vain saalis tai saalistaja, vaan osa suurempaa panteistista kokonaisuutta, jonka salaisuuksien arkkuun nykyihminenkin yrittää löytää avaimia.
Kare tuo arkaaiset merkistöt huimina reliefeinä katsojan todellisuuteen, mutta myös pelkkään värin voimaan luottavat maalaukset voivat vapauttaa samoja tiedostamattomia voimia kuin tarkkaan säädellyt rituaalit, ikiaikaiset symbolit ja myyttiset kuvat aikanaan. Juri Saarikoski on karsinut maalauksistaan kaiken epäolennaisen, jäljellä on vain mehiläisvahan sitoma pigmenttipinta. Kaikessa mehukkaasta värikylläisyydestään huolimatta ne tuntuvat leijuvan kohti immateriaalista maailmaa. Ne ovat kuin Velázquezin peili, josta hovinaisia esittävän maalauksen tuolla puolen oleva ”tosi todellisuus” heijastuu katsojan näkökenttään.
Keinunta aistimellisen ja yliaistillisen, pyhän ja epäpyhän välillä leimaa myös Soili Taljan akryylimaalauksia ja hiilipiirroksia. Hänen teoksissaan väri ottaa usein juuri ja juuri tunnistettavissa olevan ihmishahmon, voimaeläimen tai paikan muodon. Henkilökohtainen ja subjektiivinen kohtaa niissä ihmiskunnan yhteisen alitajunnan. Talja on kuin nykyajan shamaani, joka tekee kuvanhakumatkoja kollektiivisen muistimme arkaaiseen kuvapankkiin. Hänen teoksissaan musta on avaruudellinen tila, joka sulkee sisäänsä kaikki sateenkaaren värit.
